Just gimme the damn ticket

[tinna]

Jamie oli kituuttanut koko pitkän päivän kämpillä. Lauantainen darrapäivä ja silleen. Herääminen oli tapahtunut joskus reippaasti iltapäivän puolella, kun armas vanhempi sisarus oli käynyt potkimassa ahteriin ja ilmoittanut kellon näyttävän jo ties mitä. Sen jälkeen unet olivat jatkuneet vielä puolisen tuntia, torkkumisen muodossa. Sitten oli ollut pakko nousta ylös. Hehkeän olotilan vuoksi tasoittaviin oli turvauduttu ehkä kymmenen minuuttia sängystä pääsemisen jälkeen.

Tasoittavien nauttiminen oli jatkunut pitkin iltapäivää. Yksin kotona, toinen asukas jossain missä lie. Ehkä töissä. Jamie ei muistanut sen työvuoroja. Tissuttelu oli kuitenkin kaksin verroin kivempaa ja helpompaa ilman jotakuta selän takana kyttäämässä. Siksi veren promillelukema oli iltaan mennessä kohonnut kiitettävälle tasolle. Hiphei.

Sitten iski neronleimaus. Pitää päästä leffaan. Mielellään johonkin 3D-hässäkkään. Ne oli niin helvetin hauskoja pikkupäissään. Iltapäivä oli vietetty pelkissä näteissä Snoopy-boksereissa, joiden seuraksi ennen kämpiltä poistumista kiskottiin kuluneet farkut ja oranssipohjainen ABLE AND WILLING -tekstillä varustettu t-paita. Tennarien nauhojen solmimisessa vierähti tovi.

Leffateatterin ovella Jamie haroi hiuksiaan. Ne taisivat sojottaa ihan miten sattuu. Olisi voinut lähtiessä vähän vilkaista peiliin tai jotain. Tjaah, samapa tuo. Jätkä tassutteli ovista sisään ja suuntasi jonon hännille. Joku kukkahattutäti alakouluikäisine lapsosineen katsoi paheksuvasti, kun J nappasi viimeiset huikat taskumatistaan. Mokoma akka! Eihän poju ollut kuin ihan pikkuisen ottanut. Ei paljoa. Kävelykunnossakin vielä. Otti päähän tuollainen kukkahattutäteily. Onneksi varsin lyhyen jonottamisen jälkeen päästiin jo lipunmyyntitiskille.

"Pyöriiks teillä mitään kolmedeetä tänään?" tiedusteltiin oikein hurmaavalla äänensävyllä ja nojauduttiin suhteellisen tungettelevasti tiskiä vasten. Pää kallistui semisti sivulle ja hymy ylsi korvasta korvaan. Idiootti.

[lya]

"Kuulitko sä jo siitä?"
"Mistä?"
"No Sarah ja Jones eros!"
"Eikä! Mähän sanoin"
"Sanoit mitä?"
"No että ne tulee eroamaan. Toi niiden suhde oli tuhoon tuomittu jo ennenku kerkes kunnolla alkaakaan"
"No olihan ne yhdessä kuukauden"
"Pelkkää teatteria"

Ja niin Cassidy oli höpöttänyt ystävänsä kanssa puhelimessa hetkisen. Puhelinlinjat vaan kävivät kuumina jatkuvasti. No mutta eihän kesken juoruja voinut lopettaa ja niitä juoruja sattui olemaan paljon. Jutusteluja ystäväksi kutsutun henkilön kanssa vaikeutti huomattavasti se, että Cassidy oli tälläkin hetkellä töissä. Myymässä lippuja elokuviin haluavalle. Kuitenkin aika pian hänen oli pakko lopettaa, sillä muut työntekijät ja aina tilannetta tarkastamaan tullut pomo eivät pitäneet siitä yhtään.

Ystävällisesti, tai vähemmän ystävällisesti, hän oli käännyttänyt jonottavat ihmiset muille kassoille saadakseen puhua rauhassa. Kuitenkin hänet pakotettiin lopettamaan puhelu ja keskittymään töihin, tai potkut olisivat tiedossa, mikä varmaan olisi ihan kohtuullista. Eihän Cassidy kovin vakavasti töitään ottanut. Sen verran sentään, että palkkapäivä tuli ajoissa, luojan kiitos!

Cassidyllä oli päällään musta v-kaula-aukkoinen t-paita ja kireät vaaleat farkut joissa oli kulumat etupuolella, sekä mustat avokkaat. Onnekseen tässä työssä ei ollut mitään työasuja niin kuin esimerkiksi joissakin kahviloissa, se olisi ollut niin kamalaa! Ei niillä sellaisilla ollut hajuakaan muodista. Cassidy leikki puhelimellaan, ja siinä sivussa toimitti asiakkailleen haluamat liput ja otti rahat vastaan. Ei sen kummempaa.

Pian kuitenkin hän sai taas uuden asiakkaan. Nuori poika. Tuosta lähtevä haju sai Cassidyn pienesti nyrpistämään nenäänsä ja heivaamaan puhelimen sivuun sitten. Oli kai aika keskittyä töihin. No tämä asiakkaansa ei näyttänyt olevan kunnossa. Se kysyi 3D-leffoja ja Cassidy näki parhaaksi vastata. Heidän onnekseen pojan takana ei ollut ketään muuta.
"Pyörii. Mutta onkos nuori herra täysin kunnossa?" Cassidy nojautui hieman eteenpäin. Niin Cassidy ei saanut päästää päissään olevia tyyppejä leffasaliin, ihan muiden katsojien mukavuutta ajatellen. Hän saattoi haistaa viinan, tai jonkun muun vahvan juoman, hajun toisesta ja epäili syvästi toisen kunnossa-olemis-pistettä.

[tinna]

Häh? Kunnossa? Jamien kulmat kohosivat kattoon. Jokin ei nyt mennyt aivan kässärin mukaan. Kassaneidin kuului hymyillä nätisti ja ojentaa rahaa vastaan tiketti odottavaan kouraan, ei kysellä typeriä. J pyöräytti huvittuneena silmiään. Saleen joku vitsi. Huono vitsi, mutta kuitenkin. Hörähdettiin sille ja kohautettiin huolettomasti olkia.

"Miltä se nuoren neidin mielestä näyttää?" Jamie hymyili leveästi ja kallisti päätään aiempaa vastakkaiseen suuntaan. Kiikkuu, kaakkuu. Tyhjä taskumatti painautui inhottavasti reittä vasten, kun nojautui liian kiinni tiskiin. Pakko työntää takamusta aste taaemmas. Ketään ei ollut takana jonottamassa, joten kenenkään naamaan ahteri ei päätynyt. Olisi mahtanut olla herttainen kokemus. Hymyilyn ja pään kallistelun lomassa nojauduttiin pikkuisen paremmin kassaneidin puoleen. Ehkä sillä menisi pasmat sekaisin krapulahöyryistä ja se myisi lipun vikisemättä.

Tiskin takana nököttävä seinäkello näytti viittä minuuttia vaille seitsemää. Iltaesitykset alkoivat yleensä siihen aikaan. Jamie huokaisi tyytymättömänä ja kohottautui käsivarsiensa varaan. Tiskillä makaaminenkin oli ihan jees, epäkäytännöllistä vain, jos halusi saada tahtonsa kuuluville. "Ihan tosi, hei. Pistä lippu tohon", J asetteli vasurinsa kämmenpuoli ylöspäin tiskille tummaverikön eteen. "En mä ole mitään ottanu. Paljon. Oikeesti."

[lya]

“Huonolta”, Cassidy vastasi lyhytsanaisesti. Hän vuorostaan suoristi selkäänsä ja nojautui kauemmas tiskistä samalla, kun toinen taas vuorostaan nojautui lähemmäs. Tällä hetkellä Cassidy oli niin onnellinen, että hänen kassallaan ei ollut mitään suurta jonoa. Oikeastaan ihmiset tajusivat ihan itsekin siirtyä toisille kassoille, huomatessaan tämän nuoren miehenalun oleskellen kassalla. Cassidy sen sijaan loi näillä pahoittelevan hymyn, tietenkään tarkoittamatta sitä.

Cassidy loi katseen ensin toisen ojentamaan käteen, kämmenpuoli ylöspäin. Pyysi lippua. No sitä ei poika tulisi kyllä saamaan. Hän ei halunnut, että vihaiset asiakkaat, jotka halusivat nähdä leffan valittaisivat ylemmälle taholle ja siitä seuraisi puhuttelu Cassidylle, mikä voisi tietää potkuja tai pienempää palkkaa. Joten ei kiitos.
“Hei oikeesti. En”, tummaverikkö sanoi takaisin ja vilkaisi nopeasti tietokoneen näyttöä. Sitten kun toinen sanoi ettei ollut ottanut paljon, Cassidy naurahti ja käänsi katseen takaisin tähän. Vieläkö tuo oli tuossa?
“Etpä. Ensinnäkin sä haiset ja toiseksi, mä en voi päästää päissään olevia nuoria pikku poikia elokuvateatteriin häiritsemään muiden ihmisten rauhaa”, Cassidy loi kasvoilleen leveän tekaistun hymyn. Jospa toinen tajuaisi tuosta.

[tinna]

Törkeää. Epäammattimaista. Röyhkeää. NAINEN! Jamien pään sisällä liikkui iso liuta toinen toistaan epäkorrektimpia ilmaisuja, joilla olisi tehnyt mieli typerää kassaneitiä kuvailla. Pään sisälle ne saivat myös luvan jäädä. Tällä kertaa. Hyvät hermot. Jopa krapulapäivänä tasottavien nauttimisen jälkeen. Kova jätkä.

"No, et sä kuule itsekään mitenkään kauheen hyvältä näytä", Jamie huomautti ja kohotti merkitsevästi kulmiaan nojautuessaan jälleen paremmin tiskiä vasten. Asiakasoikeuksista kiinni pitäminen vaati tiukkaa lähestymistapaa. Niin tiukkaa, että oli otettava kunnon ote lipputiskistä. Daa. "Eli aika laimeat perustelut asiakaspalvelun viivyttämiselle." Sanojen jälkeen toki katsastettiin neiti pikaisesti päästä varpaisiin. Okei, se oli ihan norminnäköinen. Jos joku kaveri olisi ollut läsnä, J olisi luultavaimmin todennut jotain fiksua tyyliin 'panisin', mutta tyhjälle ilmalle sen myöntäminen oli turhaa. Siksi poika tyytyi vain hymähtämään epämääräisesti ja hieraisemaan korvantaustaansa. Kutitti.

"Pikkupoikia?" Jamie toisti kasvojaan väännellen ja ääntään venyttäen. Lisää törkeyksiä! Poika tuhahti loukkaantuneena (tai muka-loukkaantuneena, ei siitä oikein ottanut selvää) ja käänsi pariksi sekunniksi kasvonsa poispäin julkeasta kassaneidistä. Kiusaus jatkaa ärsyttämistä oli kuitenkin vastustamaton. Katse takaisin brunetteen. Suupielillä roikkui laiska, vino virne. "Tuskin tollaiset pikkutytöt on oikeita ihmisiä päättään onko joku pikkupoika vai ei. Sitä paitsi, mä oon aika iso jo", ei lainkaan hävytön virnistys tai mitään. Ei lainkaan kaksimielisiä aatteita tai mitään. Alkoholi jutteli aivoille mukavia näinkin pieninä annoksina. Hihii. "Nii, et lyös nyt sitä lippua kouraan. Mulla ei oo koko iltaa aikaa."

[lya]

Cassidy ei edes jaksanut reagoida mitenkään toisen kommentille tytön ulkonäöstä. Todella hauskaa. Jos toinen luuli tuolla voivansa romuttaa tytön itsetunnon, niin väärin luuli. Sitten toinen väitti perusteluita laimeiksi. Cassidy hymähti huvittuneesti. “Laimeat tai ei, säännöt on sääntöjä. Sori vaan”, tummaverikkö köhäisi. Jospa toinen nyt tajuaisi poistua. Hän ei nimittäin uhraisi työpaikkaansa tuollaisen kännissä olevan pojan takia. Ei todellakaan.

Luultavasti Cassidyn toiveet olivat liian suurehkoja toteuttaviksi, sillä tuo seisoi edelleen tiskin takana. Taas toinen alkoi sepittää jotain omaa tarinaansa, joo haloo? “Juu niin varmaan oletkin”, Cassidy totesi toisen lopetettua. Pikkupoika pyysi nyt jälleen niitä loppuja. Cassidy tuhahti turhamaisena. “Mä en edelleenkään päästä sua päissäsi tuonne saliin häiritsemään muiden elokuvan katselua. Koita jo uskoa se”, Cassidy sanoi mahdollisimman rauhallisella äänellä. Hän ei lähtisi mukaan pelleilyyn, vaan yrittäisi käyttäytyä mahdollisimman aikuismaisesti. Tai ainakin niin hyvin kuin mahtoi vain osata. Ihmisenä Cassidykin oli altis raivostumaan, kunhan tarpeeksi osasi olla raivostuttava.
“Voi harmi. Mulla nimittäin on koko ilta aikaa”, tyttö sanoi, ja vinkkasi sitten silmää leikillisesti. Ei hän nyt mitään sillä oikeasti tarkoittanut. Kunhan vain kiusasi toista.

“Voit yrittää huomenna uudestaan”, Cassidy sanoi, kuin olisi jo päättänyt tämän jutun. Hän ei periaatteistaan, tai no elokuvateatterin periaatteista löystäisi. Mikäli olit kännissä, ei leffaankaan ollut asiaa. Piste. Ja haukotus.

[tinna]

"'Mä en edelleenkään päästä sua päissäsi' ja blaablaablaa", Jamie lässytti matkivaan sävyyn ja keikutti samalla päätään puolelta toiselle kuin kunnon uhmaikäinen kakara ainakin. Matkimissession päätteeksi pään vitkuttaminen lakkasi ja katse pureutui kassaneitiin, vinon hymyn kera. "Mä en edelleenkään ole päissäni", niin! Ihan pikkuisen vaan naukkaillut. Kauhea nipottaja. "En tajuu, mikä sun ongelmas nyt oikein on. Myythän sä lippuja teinipariskunnillekin! Ja ne nyt tasan varmasti aiheuttaa enemmän paheksuvia katseita äänekkäällä imuttelullaan kuin tällaiset pikkupojat, jotka haluaa vain päästä katsomaan tuoretta 3D-leffaa", .

Jamie vei kädet puuskaan rinnuksilleen. Edelleen uhmaikäteemalla mennään. "Mut en mä huomenna halua tänne. Mulla on parempaakin tekemistä", ihan salee. Kaverin kaverilla taisi seuraavana iltana olla jonkin sortin kotibileet jossain päin kaupunkia. Ehkä niihin voisi kuokkia... Hmm, ai joo. Takaisin nykyhetkeen. Möksmöks-ilme ja pisteliäs mulkaisu kassaneitiin. "Sulla ei ehkä ole muuta elämää kuin olla vittumainen nipottaja illasta toiseen, mutta mun aikatauluun ei sovi muu kuin juuri tämä kyseinen ilta. Ja haluun oikeasti nähdä sen 3D-jutun!" viimeinen lausahdus lausuttiin jo niin suuren epätoivon vallassa, että luulisi ilkeimmänkin noita-akan jo heltyvän.