There's really nothing wrong with it

[neela]

Caitlin lysähti lähimmälle vapaalle penkille ja kaivoi taskustaan savukkeen. Mihin tämä elämä oikein oli menossa? Koulu stressasi vaikkei siihen olisi ollut mitään syytä, töitä ei tarjottu mistään suunnasta, vanhemmat jaksoivat valittaa kuinka Cat ei koskaan ollut kotona. Perkele hankkikoot edes tietokoneen ni vois siellä viihyäkki. Caitlin sytytti tupakkinsa ja nojasi penkin selkänojaan. Ipodista pauhasi joku biisi, jonka Catin serkku oli lähettänyt tälle, ihan hyvähän se oli. Tyttö sulki silmänsä ja imi savun syvälle keuhkojensa syövereihin. Tällaiset hetket oli niitä, jotka pelastivat tytön totaaliselta burnoutilta.

Epähuomiossaan tyttö hyräili tutun biisin sanoja vedellessään viimoisia henkäyksiä savukkeestaan. Tupakan tumppi löysi hienosti tiensä vieressä olevaan roskikseen ja Cat vilkaisi ympärilleen. Puisto oli tyhjillään näin illasaikaan, kukaan ei kai uskaltanut liikkua pimeellä ulkona, nyt kun niitä hulluja psykopaattejakin on tuppaillut vähän jokasuunnasta, jotka rähisevät kaduilla aiheuttaen kuolemaa ja sekasortoa. Cat viihtyi yksin penkillään. Savukeaskin toiseksi viimeinen tupakki siirtyi lootasta huulille ja syttyi heti liekin koskettaessa kulmaa. Caitlyn sulki taas silmänsä, nojasi päätään taakse ja puhalsi savut ulos.

[tinna]

Suzylla oli tylsää. T-Y-L-S-Ä-Ä. Kaikki vähänkään illanviettoseuraksi kelpaavan kaltaiset ihmiset olivat jossain. Tammy ja Elena olivat lähteneet illaksi Ogdenbridgeen jonkin uuden teinirainan ensi-iltanäytökseen, Colin oli jalkapalloleirillä ja Mike ja Nicole kaikesta päätellen kutemassa jossain. Toki muitakin vaihtoehtoja olisi ehkä ollut, mutta Suzy oli kyllästynyt soittelemaan viiden ensimmäisen negatiivisen tuloksen jälkeen. Huokaus. Ei kai auttaisi muu kuin suunnistaa kotiin viettämään hilpeää tv-iltaa vanhempien kanssa. JEE!

Huokausten huokaus. Suzy nousi ylös puistopenkiltä, jolle oli istuutunut puhelukierroksensa ajaksi. Kallis, isin ostama kosketusnäyttöpuhelin paiskattiin närkästyneenä kalliin, isin ostaman merkkilaukun pohjalle. Edelleen kiukkuisena arvon neiti nosti laukun olalleen ja lähti korkoineen kopisuttelemaan puistokäytävää pitkin. Oli tämäkin tapa viettää viimeisiä lomaviikkoja. Hmph.

Puiston toisessa päädyssä Suzy bongasi katuvalojen himmeässä hohteessa erottuvan tumman hahmon. Näin kaukaa sitä ei kuitenkaan tunnistanut. Vespa oli parkissa aivan toisessa suunnassa, keskustan ilmaisparkissa, mutta uteliaisuus vei voiton. Pian Suzy olikin jo ottanut uuden kurssin, nokka kohti tuntematonta sauhuttelijaa. Kokonsa puolesta näytti kutakuinkin saman ikäluokan edustajalta. Saattaisi olla vaikka joku tuttu. Ilta pelastettu, jei.

"Ai se olitkin vain sä", Suzy totesi pettyneenä tunnistettuaan penkinvartijan Rosen horatsuksi. Neiti ei ollut koskaan oikein pitänyt Caitlinistä(kään). Kaikki jätkien huomiosta kilpailevat huorat lukeutuivat Suzyn inhokkilistalle - ja aivan liian moni Suzyn herkkulistalle lukeutuva kundi oli lähivuosina bongattu tummaverikön seurasta. Inhottava ämmä, siis! Lannistuneesti huokaisten Suzy istuutui penkille toisen tytön viereen, mutta jätti sen verran hajurakoa kuin kapea penkki vain suinkin salli. Laukku putosi olalta syliin ja Suzy pudotti sen edelleen jalkojensa juureen. Hartiat masentuneesti lysyssä. Voisiko ilta enää säälittävämmin päättyä. Tuppautua nyt Catlin Rosen seuraan. Niin säälittävää, että melkein itketti. Mutta Suzy oli epätoivoinen. Joko Cat tai koti-ilta. Huoh.

"Mitä sä täällä yksikses nökötät?" kai se oli pakko yrittää jotain kommunkaatiota harjoittaa. Hmph.

[neela]

Havaitessaan liikettä edessään Cat avasi silmänsä ja löysi itsensä katsomasta suoraan vuotta nuorempaa Suzya silmiin. Astetta hämmentyneen näköisenä Cat vain tuijotti toista, tämän siirtyessä viereen. Tytön mumistessa jotain, Cat paussasi musiikkinsa, otti kuulokkeet korviltaan ja tumppasi tupakanjämänsä. Tyttö ei jaksanut pyytää toista toistamaan, sillä oletti ettei asia ollut tärkeä Suzyn näyttäessä siltä ettei vastausta kaivannut. Catin kulmat kohosivat entisestään Suzyn lysähtäessä penkille hänen viereensä - hän oli aina kuvitellut että Suzylla ja tämän kanalaumalla olisi ollut jotai Catia vastaan, jotenkin tämä ele oli ristiriidassa kaiken Catin uskoman kanssa. Toisaalta Catillakaan ei ollut koskaan ollut mitään valtavaa tarvetta hakeutua Suzyn läheisyyteen - saati edes vaatia mitään huomiota tai kunnioitusta tältä. Rikkaiden lapset saisivat Catin puolesta pörräillä QueenB'nsä ympärillä miten tahtoivat, tyttö itse keskittyi mielummin vähemmän pinnallisten ihmisten seuraan.

Kun Suzy avasi suunsa uudelleen, sulki Cat ipodinsa ja katsahti tyttöön. "Eipähän mulla juurikaan mitään muuta suunnitelmaa arki-illan vieton kannalta ollut" Cat vastasi kohauttaen olkiaan. Kevyen tuulahduksen ujeltaessa puiston läpi, vetäisi Cat villatakkinsa tiukemmalle ympärilleen. Kyllä huomasi että syksy teki tuloaan. Kun hiljaisuus oli pyörinyt ympärillä jo jonkin aikaa, otti Cat tupakkiaskinsa taskustaan ja sujautti savukkeen huulillensa. Perkele, enää kolme röökiä jäljellä, pitäisi taas pummia vanhemmilta rahaa uuteen askiin. Stenkkukin takkuili ja köhi sytyttämättä tupakkia. Muutaman runkkauksen jälkeen Cat kuitnekin sai kääryleensä savuamaan ja vetäisi syvän henkosen.

"Mitäs neiti ite tekee täällä tähän aikaan?" Cat vilkaisi Suzyyn kysyvä ilme kasvoillaan. Jotenkin hälle oli jäänyt sellanen kuva että pormestarit olisi kovinkin tarkkoja jälkikasvustaan ja niiden menoista, mutta eipä näköjään.

[tinna]

Eipähän mulla juurikaan mitään muuta suunnitelmaa ja blaablaablaa. Suzy pyöräytti kyllästyneenä silmiään. Kumma tyyppi. Ei muka mitään suunnitelmia. Kaikilla oli suunnitelmia. Huokaus karkasi vaaleanpunaisella huulipunalla värjättyjen huulien raosta. Olisi vain pitänyt jatkaa matkaa suorinta tietä vespalle. Mitä iloa jostain Catistä voisi olla? Huoh.

"Enkö mä sitten saisi olla täällä tähän aikaan?" Suzy vastasi kysymykseen kysymyksellä ja kääntyi puoliksi sivuttain ollakseen paremmin keskustelukumppaninsa tasalla. Huulia koristi herttaiseksi naamioitu hymy, jonka teennäisyyttä tyttö ei jaksanut edes yrittää peitellä. Liian pettynyt ja vittuuntunut leikkiäkseen ystävällistä jollekin ärsyttävälle muijalle. Toisaalta... muitakaan ei ollut saatavilla. Pakko saneli ehdot. Suzy huokaisi taas ja pyyhki tekohymyn suupieliltään jättäen tilalle kyllästyneen hymyntapaisen.

"En mä tiedä. Ei oo muutakaan tekemistä. Tässä surkeessa tuppukylässä ei koskaan tapahdu mitään", Suzy tuhahti, viimeisen lauseen kohdalla suorastaan parahti. Helvetin pikkupaikkakunta. Vuoden päästä onneksi pääsisi lähtemään pois. Ainakin osittain. Yliopistoon tai jonnekin. Ogdenbridgekin kuulosti paremmalta vaihtoehdolta kuin ryvettyä koko ikänsä Broughtonissa - vaikka sitten joutuisikin asustamaan viikonloput kotona. Dramaattisen huokaisun saattelemana arvon neiti heittäytyi nojaamaan penkin selkää vasten. Katse eksyi toisen savukkekäteen.

"Saanko pummaa yhen?"