How did I get here with you?

[paranoiac]

(tinz ft. jämi!)

"Hei vippaa rööki", Sebastian sanoi lähes vittuuntuneena. Koko helvetin (anteeksi ruma sana!) koulupäivä ilman omaa röökiä, ärsytti muutenkin kun piti pummia muilta ja sitten kun sitä piti tehdä kokonaisen päivän ajan. Yksi jätkistä onneksi heitti ihan iloisen näkösenä röökin. Brunette sytytti sen ja rupesi kuuntelemaan mistä jätkät puhuivat. Tottakai siitä, miten ne lähtisivät skedeemään jonnekin päin kaupunkia aiheuttaen vanhemman väestön silmissä paheksuntaa. "Sebastian säkin pääset joku toinen kerta mukaan!", Mike sanoi säälivänä. "Voisin melkein tulla nyt ja jättää menemättä sinne fuckin' kirjastoon", Sebastian pyöritti silmiään ja veti hatseja röökistään. Normaalistihan brunette olisi ilman minkäänlaisia epäilyksiä liittynyt frendiensä seuraan, mutta koska hänen täytyi tehdä koulutehtävää. Se ei olisi niin paha jos hän olisi saanut tehdä sen yksin, mutta kun siihen lisättiin vielä pari vuotta vanhempi, öö tota, jätkä. Sebastian veti viimeistä hatsia röökistään samalla kun kaverit toivottivat onnea ja lähtivät matkoihinsa. Huokaisten brunette tumppasi röökin ja lähti itse kävelemään takaisin sisälle kouluun.

Vastaan tuli pari tuttua, jotka kaikki ihmettelivät mihin jätkä oli menossa. Ai mitenniin se yleensä häippäsi koulusta heti kun vain pystyi? Lannistuneena ja vittuuntuneena brunette käveli tyhjeneviä käytäviä pitkin. Parin peilin ohi kävellessä jätkä peilasi hiuksiaan, jotka näyttivät olevan ihan hyvin. Jätkä oli pukeutunut normaaliin tapaansa, eli t-paitaan, farkkuihin ja mustiin converseihin. Vielä rappuset ylös ja brunette oli, ikävä kyllä, saapunut koulun kirjastoon.

Kuten voi olettaa, kirjasto näytti tyhjältä. Kuka sinne jäisi vapaaehtoisesti? Sebastianillekin tämä oli joku korvaustehtävä liiallisten poissaolojen takia. Brunette kyyläsi jokaisen nurkan ja totesi ettei partneri ollut vielä saapunut. Jätkä istui lähimpään pöytään ja kaivoi tarvikkeensa esiin. Kynä, vihko ja joku ohjepaperin tehtävän tekemiseen. Lukiessaan paperia kirjaston ovi kolahti kiinni. Sebastian kohotti katseensa ja näki partnerinsa astelevan pöytää kohti. Brunette suosi toiselle väkinäisen hymyn. Mikä sen parempaa kuin tehdä koulutehtävä aiheesta Seksuaalivähemmistöt, kun toinen osapuoli kuului siihen vähemmistöön? Ja se ei todellakaan ollut Sebastian. Jostain syystä koko juttu rupesi vituttamaan vaan enemmän.

"Voidaanko hoitaa tää sit nopeesti? Sullakin olisi varmaan parempaaki tekemistä", pieni vilkaisu toisen suuntaan ja sen jälkeen katse tyhjään paperiin.

[tinna]

"Hei, eikö sun pitäny jäädä tänään tekeen sitä projektia?"
"Ai mitä projektia?"
"Sitä korvaavaa tehtävää Fosterin kanssa?"
"AIJOOHUPSIS!"

Ei Jamie loppujen lopuksi edes niin kovin paljon myöhässä kirjastolle hankkiutunut. Sovittu tapaamisajankohta oli ollut muistikuvien mukaan kello 15 ja kirjaston aulan iiiiiso aikarauta näytti puoli neljää. Tättädädää! Vastuuntuntoinen ja kypsä nuori, sanon minä! Vielä kun bongaisi sen työparin toisenkin osapuolen jostain. Jaa, siinähän se istui keskellä huonetta pöydän ääressä jotain paperilappusta tihrustaen. Eikä ristin sielua muualla. Mahtavaa.

Näyttipäs se harvinaisen happamalta Jamien nähdessään. Hmph. Jamie tuhahti ja pyöräytti silmiään ennen kuin asteli lähemmäs. Ylimääräiset tehtävänannot olivat tietty aina from perse, eikä herra Fosterinkaan kanssa mitään ylimpiä frendejä oltu, mutta jokin roti olisi ollut ihan jees. Nähtävästi sitä oli turha odottaa. Mutjoo, sehän olikin vain skeittari... J hymähti puolihuvittuneena itsekseen ja lysähti toisen jätkän vieressä seisovalle vapaalle tuolille. Kirjastotätiä ei näkynyt (se oli varmaan painamassa jotain toisen vuoden opiskelijapoikaa toimiston puolella), joten tennareilla peitetyt jalat saattoi hyvällä mielellä heittää pöydälle. Ai mitkä käytöstavat?

"Joo. Mieluummin käytän aikani tän aiheen toteuttamiseen käytännössä kuin teorian siirtämiseen paperille", ja oikein leveä virnistys. Vittuilu oli ollut tarkoitus jättää kirjaston ulkopuolelle, mutta Foster aloitti näyttämällä myrkyn nielleeltä! Sitä paitsi, Jamie tykkää käydä toisten hermoille. Saa siitä suurta tyydytystä. Siirrettiin pöydällä lojuvia jalkoja tarkoituksella vähän lähemmäs Fosterin käsivartta. Tsihih. Huvittunut hymy ei karannut minnekään. "Jos ymmärrät mitä tarkoitan", ^^ + silmänisku. Avoin puolihomo veti avoimen puolihomoutensa toisinaan överiksi. Ihan vain snorkkeliskeittaripo(i)kien kiusaksi. Eikä Jamie oikeastaan edes tykännyt pojista niin paljon.

"Okei. Miten sä olet suunnitellut toteuttavasi tän meidän projektin?" Jamiehan oli suunnitellut osallistuvansa työnjakoon sillei enemmänkin työnjohdollisten ja laadunvalvontaan liittyvien tehtävien kautta. Hyvä plääni.

[paranoiac]

Sebastian laski oman päänsä sisällä kymmeneen, pitäen toki naamansa peruslukemilla. Homofoobikoksi jätkä oli pärjännyt siihen mennessä ihan hyvin, jos siis mietitään siltä kantilta ettei brunette ollut heittänyt yhtäkään rumaa sanaa tai paljastanut millään lailla negatiivista suhtautumistaan toisen seksuaaliseen suuntautumiseen! Joku aikuinen olisi varmasti kehunut ja taputtanut päälaelle. "Ymmärrän ihan tarpeeks, enkä haluu edes ymmärtää enempää", Sebastian katsoi toiseen. Ääni ei ollut niin vihainen tai vittuuntunut kun voisi kuvitella, toisaalta ei se iloinenkaan ollut. Brunette rauhoitteli itseään ja päätti ottaa tehtävän vähän rennommin. Se tiesi ihan tarpeeks hyvin, että Griffin ärsytti sitä tahallaan. Eikä sitä tyydytystä haluttu suoda toiselle.

Joku olisi voinut ihmetellä, kun brunette jopa naurahti! Blondi siis luuli, että Sebastian tekisi tehtävän. Okei, hyvä luulo. "Tai siis meinaat varmaan miten sä olet ajatellut toteuttaa tän?" Sebastian kohotti kulmiaan. "Täähän on enemmän sun alaa", pieni hymy jopa. "Jos ymmärrät mitä tarkoitan." Siinä oli jopa pieni katsekontakti, joka päättyi kyllä aika nopeasti. Brunette laski katseensa takaisin ohjepaperiin ja luki pari ekaa riviä. Tehtävään tarvittiin joku seksuaalivähemmistöjen syrjintää koskeva kirja, joka löytyi kuulema koulun kirjastosta. "Mä käyn hakee ton", brunette ilmoitti toiselle ja asteli aiheisiin liittyvien kirjojen luo. Tarvitun kirjan etsimiseen ei mennyt kauaa ja (liian) pian brunette istahti takaisin mukavaan tuoliinsa. "Sulla ei varmaan ole tätä ohjelappua mukana?" Katse toisen suuntaan. Puhetyyli oli samanlainen, kuin he olisivat keskustelleet säästä. Vittuuntuneisuus oltiin siis saatu jotenkuten peitettyä. Ilmeestä näki silti vielä, ettei tilanne miellyttänyt brunettea. Voi raukkaa!

Sebastian luki puolääneen ensimmäisen kysymyksen; Mitä mieltä itse olet homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä? Maikka oli varmasti itse joku helvetin homo, kuka muu määräisi tälläisen korvaavan tehtävän. Voi tsiisus. "No, vastaappa", Sebastian katsoi toiseen. Vaikka vastausta ei varmaan olisi vaikea arvata - eikä snorkkelipoika ollut ihan varma haluaisiko kuulla homppelipojan vastausta.

[tinna]

Jamie nauroi. Jätkähän oli yliveto, mitä huvittamiseen tuli. "Kuule", tarkoitus oli puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä, mutta huvittuneisuus sai aikaan failin. Krhm, rykäisy. "Mä oon meistä kahdesta se vanhempi ja viisaampi, niin olisi mun mielestäni kohtuullista, että sä saisit käyttää tätä tehtävää hyväksesi ja kerätä käytännön kokemusta työnteosta", perusteltiin niin pätevästi, että itseäkin hirvitti. Olisi hirvittänyt, jos ei olisi naurattanut niin pahasti. Omien sanojen palaaminen bumerangina takaisin sai Jamien kohottamaan huvittuneena (ylläri?) toista kulmaansa. Ihan tosi. Samassa huoneessa oli hengattu puolitoista minuuttia ja ensimmäinen homofobiseksi tulkittavissa oleva kommentti oli heitetty (siis sehän on täysin eri asia, jos J itse vihjailee asiasta ^^).

"Käypä sä hakeen se." Mitään ärsyttävää toistelua tai mitään. Jamie risti kädet niskan taakse ja nojaili tuolillaan nätisti niin, että tuolin selkä kolahti seinää vasten. Ah, parempi. Näytti varmasti tosi ahkeralta ja aktiiviselta opiskelumetodilta. Kun tuoli oli mieluisessa asennossa, kiinnitettiin huomio kirjahyllyjen välissä seikkailevaan Fosteriin. Ärsyttävä virne keikkui huulilla toisen palatessa pöydän ääreen. Siis mikä ohjelappu? Kulmat hipaisivat katonrajaa. "Kysytkö sä tota ihan tosissasi?" tyrskähdys, muutoin naureskelut saatiin toistaiseksi ojennukseen. Sitten muka vakavoiduttiin vähäksi aikaa. "Juuei. Ei mulla ole. Mut sulla näkyy sellainen olevan, niin eiköhän me sillä pärjätä. Jakaminen on kivaa!"

Viimeistään tehtävään vaaditun kirjan kannen nähdessään Jamie rupesi taas funtsimaan, miksi ihmeessä kukaan opettaja antoi tällaisen aiheen typerälle projektityölle. Etenkin, kun työparina oli kaksi jätkää. Sukupuolisen tasa-arvon nimissä vähintään puolet ryhmän jäsenistä olisi pitänyt olla tyttöjä. Ihan pimeetä touhua. Mutta niin joo, se kysymys. Foster näytti kärsimättömältä. Voi toista. Jamie pyöräytti silmiään ja pudottautui tuoleineen ihmismäiselle tasolle (tuolin jalat lattiaan ja silleen) tsekatakseen ensimmäisen kysymyksen, koska joku ihkuperse ei älynnyt sitä ääneen lukea. Just joo. Itsekseen hymähdellen herra nojautui taas poispäin paperilappusesta, joskin jätti tuolin kanssa kiikkumisen väliin. "No siis", se aloitti ja näytti hetken siltä kuin olisi oikeasti harkinnut tasapainoista vastausta. "Ainakin musta ois kauheen kiva, jos sä et olisi niin... hmm... syrjivä mua kohtaan", vähän sellaisella vihjaavalla sävyllä, pienen vinon hymyn kera. Läppä, läppä. Hih.

"Mua kiinnostaisi kuulla sunkin vastaus", kuritonta huulten mutristelua ja erittäin ärsyttävä virne. Jamiellä oli tylsää. Aika kuluisi puolta joutuisammin skeittaripoikaa kiusaillen.

[paranoiac]

Sebastian pyöritti silmiään. "Ihan tosissaan, mä haluisin saada tän tehtyä", brunette puhui jälleen lähes vittuuntuneena. Homppelipoika ei selkeästi ottanut tätä(kään) tosissaan ja sen takia koko jutun tekeminen voisi venähtää aaaaaaivan liian pitkäksi aikaa. Fosteria kun ei oikeasti innostanut istua kirjastossa pari vuotta vanhemman homon kanssa, joka otti vielä koko asian liian humoristisesti. Brunette itse kun ei nähnyt jutussa pienintäkään humoristista piirrettä. Melkein angstinen olemuskin kuvasti sitä oikein hyvin - kellekkään ei siis jäänyt epäselväksi mikä snorkkelipojan mielipide oli kyseiseen projektiin.

"Mun vastaus?" Sebastian mietti jonkin aikaa. Toinen aivopuolisko, eli se enkelin näköinen, kehotti kertomaan asiallisen mielipiteen ilman mitään henkilökohtaista. Sitten oli taas se toinen puolisko, joka yllätys yllätys oli pirun näköinen, kehotti sanomaan turhankin suoran ehkä "vähän" ilkeänkin mielipiteensä. Jälkimmäinen houkutti semisti enemmän, mutta jätkä päätyi ilmeisesti näiden kahden välimaastoon. "En hirveästi välitä syrjitäänki, öö, niitä vai ei", brunette oli meinannut vahingossa sanoa teitä, mutta korjannut sen viimeisellä sekunnilla. "En kannusta, mutta emmä myöskään estele eikä se mun elämää haittaa vaikka joka ilta jossain joku seksuaalivähemmistöön kuuluva hakataan", pieni jollain tasolla ivallinen hymy.

Ja seuraava tehtävä; Keskustelkaa seksuaalivähemmistöistä - hyväksytkö itse homot, lesbot yms.? Voi helvetin helvetti ja vittujen vittu. Tämähän oli selkeästi oikein mukava tehtävä. Ehkä seuraavat aiheet olivat muuta kuin keskustelua; jep, kirjallisiakin tehtäviä löytyi. Onneksi, niiden aikana ei siis tarvinnut käydä epämukavia keskusteluja. "Eli pitää keskustella homoista, kui mukavaa", brunette sanoi ivallisesti. "Sä voit vaikka aloittaa", katse blondin suuntaan. Omatkin jalat iskettiin pöydälle ja yritettiin etsiä mukava asento. Tästä tulisi mielenkiintoinen keskustelu - or not

(anteeksi, erittäin tönkkö!)

[tinna]

"Auts!" Jamie irvisti, muttei saanut estettyä virnettä leviämästä kasvoilleen. Muka-loukkaantunut silmien siristely sentään kesti hivenen pidemmän aikaa. Tosin silmien tuike mahdollisesti söi uskottavuutta. Huvittunutta (sillein säälivän huvittunutta) hymähtelyä ja muutamat pään pudistelut. Onneksi Jamie ei ottanut kovin helposti nokkiinsa piikittelystä - varsinkaan joltain skeittaripojulta, jonka maailmankatsomus muutenkin rajoittui skeittiringin sisäpuolelle. Ei sillä, että toisenkaan herran katsomuskannat merkittävästi sitä laajemmat olisivat olleet. Krhm. "Jos sä vihjailet nauttivasi hakkaamisjutuista, niin mua voit tulla ihan milloin vain mätkimään. Rajummat otteet ois varmasti ihan piristävää vaihtelua", ^^.

Joo. Voisi vähän rajoittaa. Joskus itsekin hämmästeli, miten äärimmäisen pitkälle oli valmis viemään puolihomoutensa poikiin päin suuntautuneen puolikkaan, vaikka se todellisuudessa oli enemmän kolmannes (tai jopa neljännes) kuin puolikas. Jokin luontainen tarve ärsyttää ihmisiä. Siitä sai kiksejä. Mitä vittuuntuneemmalta Foster näytti, sitä hauskempaa Jamiellä oli. Hihii. Toistaiseksi vaikutti siltä, että iltapäivästä tulisi superhuvittava.

Kui mukavaa. Jamie hymyili teennäisen leveästi ja nyökkäsi. Vammatti. Jokohan ne jätkät oli lähteneet ryyppäämään? Vähän olivat uhonneet aiemmin, että suoraan koululta jonkun kämpille vetämään pohjat iltaa varten... Ai niin, tehtävä. Keskittymiskyky vähän sinnepäin. Ja piti aloittaakin vielä. Hmmhmm. Hajamielinen katse seurasi toisen jalkojen siirtymistä pöydälle. Pahat tavat tarttuu! Ehkä tässä saisi vielä tartutettua muutakin kivaa Fosterille. Kuten esimerkiksi lähtemättömän päänsäryn tai hermoromahduksen tai jotain. Ne eivät tainneet olla tarttuvaa sorttia, mutta enivei.

"Pitääkö mun oikeasti alkaa purkaan sulle siitä, hyväksynkö itseni ja muut seksuaalisesti vinksahtaneet?" kärsivä (= laiska) ilme, johon sisältyi paljon kärsivää kasvojen vääntelyä. Teatraalinen huokaisu ja hetki mietiskelyä. Olankohautus. "Pitkällisen pohdinnan", ja paskat, "päätteeksi oon tullut siihen tulokseen, että oon ihan sinut itseni kanssa. Eli se tarkoittaa kai, että mä 'hyväksyn itse homot, lesbot yms.'" äänensävystä ei ainakaan huomannut, että koko aihe oli kiviäkin kiinnostava. Silmien pyörittelyä ja tuskastunut huokaisu (tylsääää!), joiden jälkeen luotiin herttaisen odottava katse snorkkelipoikaan. "Sun mielipidettä ei kauheesti tarvii arvailla", nätti hymy ja kettuileva virne. Turhanpäiväinen tehtävä alkoi nyppiä, pakkohan vahinko oli panna kiertämään.

Sitten paneuduttiin varttitunniksi kirjallisten tehtävien pariin. Samaa älyvapaata höttöä nekin. Useammin kuin kerran tai kaksi Jamie tuhahteli/hymähteli/naurahti ivallisesti typerille kysymyksille. Paperille taiteillut vastaukset muuttuivat aina vain näsäviisaammiksi ja epäkypsemmiksi. Ihan turha tehtävä! Jamie turhautui lopullisesti viimeisten kysymysten kohdalla, nakkasi lyijykynän nysänsä pöydälle ja nojautui mielenosoituksellisesti tuolinsa selkää vasten (mahdollisimman kauas tehtäväpaperista, ofc). "Siis kuka antaa tällasia tehtäviä poissaolojen korvaamiseks?" ääneen lausuttu kysymys ja turhautunut sävy. Plääh. Niin ärsyttävää, että Fosterin ärsyttävyyskin unohtui väliaikaisesti. Yhteinen vihollinen, typerä tehtävänanto, sen varmaan sai aikaan. "Ihan tosi. Mitä se maikka oikein ajattelee? Ihan ku me oltaisiin jotain 10-vuotiaita, jotka ei osaa käyttäytyä kypsästi tällasii vähemmistöjä kohtaan", tuhahdus. Neronleimaus -> katsahdus Fosteriin + vittumainen virnistys. "Ei ku hetkinen. Sähän et osaa", :).